Anoppila Kurkijärvellä

Ensimmäisen kerran olen Kurkijärvellä tainnut käydä siinä viiden vuoden ikäisenä. Ajeltiin äidin kanssa keskustasta polkupyörillä Kurkijärventien alkupään soille hilloja poimimaan. Mieleen on jäänyt alueella olleita raunioita. Ehkä ne olivat niitä alueella olleen sotasairaalan raunioita. Marjastamassa soilla käytiin useiden vuosien ajan.

Myöhemmin Kurkijärven alue on tullut tutuksi myös työn kautta. Enpä lapsena kylälle pyöräillessä arvannut, että myöhemmin kylä tulisi vielä tutummaksi, koska siellä sattui sijaitsemaan nykyinen anoppila. Oikein kauniilla paikalla.

Maamiesseuran ja kylätalon tapahtumiin olen muutaman kerran osallistunut ja niissä tuntee olevansa hyvin tervetullut, vaikka en järven rantamilla itse asukaan.

Hyvät rannat uimiseenkin on. Hukkasin tuossa alkukesästä kihlasormuksen järveen uintireissulla. Vaan niin tarkkasilmäinen puoliso on, että järven pohjasta sen löysi. Että pysynee anoppila Kurkijärven rannalla edelleen.