Apuohjaajana nuorten kalastusleirillä

Olinpa kerran apuohjaajana nuorille järjestetyllä leirillä. Missäpä muualla, kuin Kurkijärven suunnalla Ahvenlammilla. Moni mukana olevista lapsista oli eka kertaa yötä ulkona. Meillä oli käytössä laavu ja puolijoukkueteltta kaminan kera.

Lapset otettiin kyytiin kaupungilta. Varustautuminen oli joillakin perusteellisempaa, kuin toisilla. Aistittavissa oli pientä jännitystä. Päästyämme perille, alkoi leirin pystyttäminen. Teltta valmiiksi ja laavun eteen tulet. Se oli osalle jo sinällään melkoinen kokemus.

Sitten olikin edessä kalareissu. Osa oli kalastanut ennenkin, toisille se oli ensimmäinen kerta. Mukana oli mato-onkia ja virveleitä. Kalaa tuli, tietenkin. Piti kiirettä apumiehellä auttaa kalaa irti ongista ja laittaa uutta matoa koukkuun.

Mikä elämys olikaan saada kalaa ja kokea onnistumisia. Naamat yhtä hymyä. Kalastus oli niin mukavaa, ettei olisi maltettu lähteä syömään. Uusi elämys oli myös ruuan laittaminen nuotiolla. Toisille tuli ihan yllätyksenä, kuinka hyvin ruuan kokkaaminen tulella onnistui.

Tehtiin pasta-aterioita, paistettiin makkaraa ja keitettiin vettä kaakaota varten. Ja tietenkin lättyjä jälkiruuaksi. Näillä eväillä jaksoikin taas jatkaa kalastelua. Loppuilta meni nuotiolla istuskellessa.

Sen jälkeen oli edessä yksi reissun jännittävimmistä kohdista. Nukkumaan. Osa meni telttaan, osa laavuun. Jännityksen pystyi aistimaan – ensimmäinen yö ulkona luonnossa. Telttapatjat levitettynä ja makuupussit valmiina. Nuotioon yöpuita ja teltan kaminaan pienet tulet.

Nyt nukkumaan, makuupussien vetoketjut kiinni ja odottelemaan, josko uni tulisi. Yllättävän hiljaista oli, olisiko jännitys vaikuttanut asiaan. Pikkuhiljaa alkoi kuulua tasaista tuhinaa. Jokohan kaikki nukkuvat – ei sentään. Yhdestä pussista kuuluu varovasti: ”Nukutko?”  Vastaus kuuluu: ”En.” ”En minäkään.” ”Alkakaapa nyt nukkumaan!” Vastaus tulee kuin yhdestä suusta: ”Ei pysty, kun on niin mukavaa!”

Vihdoin nukahtaa viimeinenkin. Rauhallisen yön jälkeen ensimmäiset alkoivat heräilemään aamun sarastaessa. Pikkuhiljaa koko porukka on hereillä ylpeänä ensimmäisen ulkona nukutun seikkailuyön jälkeen. Hommat jatkui tulien sytyttelyllä ja aamupalan tekemisellä. Aamupuurot keiteltiin nuotiolla ja trangialla. Kalalle piti tietenkin vielä päästä ja kalaa saatiinkin. Ahvenia mato-ongella ja pari pientä haukea virvelillä. Kun tuli aika purkaa leiri, kukaan ei olisi halunnut lähteä kotiin.

Vaan ei auta, kaikki mukava loppuu aikanaan. Yhdessä tuumin kasattiin teltta ja jokainen pakkasi omat tavarat, kuten kuuluukin. Tavarat autoon ja kaupunkia kohti. Taisi monella olla paljon kerrottavaa kotona. Se oli onnistunut eräleiri lasten kanssa Kurkijärvellä. Toivottavasti reissusta jäi jonkinlainen kipinä erästelyyn.