Jänisjahdissa Bellan kanssa
Jänisjahdissa Bellan kanssa Salmivaarassa
Vuonna 1966 joulukuussa oli paljon lunta. Reppu selässä ja haulikko aseena hiihtelin kohti Salmivaaraa. Bella seurasi mukana jäniksen jälkiä etsien. Aikansa etsittyään Bella-koira löysi jäljet, haistoi ne tuoreeksi. Nokka hangessa lähti jälkiä seuraamaan.
Asetuin kuusen suojaan odottamaan milloin haukku alkaa ja Bella tuo jäniksen minulle.
Haukku alkoi ja jännitys kasvoi. Ajo eteni hitaasti vahvassa pehmeässä lumessa - Bella oli lyhytjalkainen ajokoira, Beagle - kunnes haukku loppui jostain syystä.
Odottelin jonkin aikaa. Ei kuulunut haukkua, ei koiraa palaavaksi.
Lähdin hiihtämään jäniksen ja Bellan jälkiä seuraten. Noin puoli kilometriä hiihdettyäni tavoitin Bellan. Koira oli ihmeissään, kun jäniksen jälkiä ei näkynyt enää ollenkaan. Ne päättyivät kokonaan. Aikansa mietimme ja ihmettelimme Bellan kanssa, kunnes lähellä olevasta isosta kuusesta tipahti jänis hankeen.
Mitä ihmettä?
Kohta lähti puusta lentoon iso lintu, joka oli seudulla asustava huuhkaja. Se oli jänisjahdissa samoin kuin minä ja Bella. Jäniksen päässä oli pieni kolo, jonka huuhkaja oli ilmeisesti nokalla napannut ja nostanut jäniksen puuhun.
Jänis päätyi minun reppuun ja kotiin jänispaistiksi.
- Paavo Kaikkonen