Koskisotaa Kurkijärvellä

Kuusamon vesivoimasta käytiin 50-luvulla kovaa kisaa kahden suomalaisen yhtiön välillä. Jälkeenpäin on selvinnyt, että yhtiöiden agentteja (paikallisia ihmisiä) lähetettiin rahareppu selässä, satoja tuhansia markkoja sisällään tarkoituksena ostaa niin suuri osa Kuusamon vesivoimasta oman yhtiön nimiin, kuin mahdollista. Lopulta tuli jopa niin kiire, että helikopterinkin avulla kierrettiin pitäjää.

Kuikassa oli useampikin ns. manttaalitila, joten ei ihme, että paikka kiinnosti yhtiöitä. Kurkijärvelle ei ollut siihen aikaan maantietä kuin järven itäpäähän, joten helikopteri oli ihan käypä kulkuneuvo varsinkin keväthölseessä. Koneen säksätys kuului tietysti myös meille parin kilometrin päähän. Taivaalle pällisteltiin ja kun nähtiin, että kone laskeutui Kuikan kartanolle, kaatelin sukset jalkaan tarkoituksena käydä ihmettä lähempää ihmettelemässä.

Alle kymmenvuotiaalta hiihto kuoppaista hevostietä kävi kuitenkin sen verran hitaasti, että kiireiset kauppamiehet eivät varmaankaan ehtineet kahvia ootella vaan "teräslintunen" nousi ilmaan julmetun metelin saattelemana juuri, kun olin pääsemässä törmälle.

Karvalakki siinä meinasi lähteä matkalaisten mukaan. Onneksi rinkka oli leuan alta kiinni ja niin tiukalla, että pysyin ensimmäisen pääkappaleeni isäntänä. En ehtinyt ihastelemaan kopteria maassa, mutta voin vakuuttaa, että näinkin ensikosketukseni ilmailuun tuli uniini vielä viikkojen päästä.

Itse koskisodassa tuntuu olleen kaikki keinot luvallisia, sillä kiireisimmät olivat ehtineet myydä osuutensa molemmille yhtiöille jopa kahteenkin kertaan. Kuikan emäntä kertoi jälkeenpäin, että yhtiöiden miehet kulkivat hänen perässään Kuusamon kirkolla, jolloin hän pysähtyi ja tiedotti: Mulla on niin vähä vettä matkassa, ettei minnuo kannata jälestää, mutta jos muuten ootta tännepäin menossa niin kävelkää vain.

- Timo Majava