Kylähengen herättelyä

60 luku ja 70 luvun alku oli Kuusamossa kuten muuallakin poismuuton aikaa. Varsinkin sivukylät menettivät nuorta väkeään niin Ruotsin kuin kotimaan teollisuuspaikkakunnille. Ilmassa oli selvää antautumismielialaa.

70 luvun puolivälissä alkoi kuitenkin näkyä tasaantumista muuttoliikkeessä. Ihmisiä alkoi palata kotiseudulleen ja se näkyi myös Kuusamon väestölmäärässä, joka alkoi kasvaa. Samaan aikaan nuoret perheet alkoivat hakeutua lapsuutensa tanhuville asumaan. Usko tulevaisuuteen maaseudulla kasvoi.

Ehkä suurimpina vaikuttajina koti-ikävän lisäksi nähtiin yhteiskunnan myönteisempi asenne haja-alueella asumiseen. Kunnan lanseeraama "hajamilli" innosti yrittämään ja kehittämään jo olemassa olevia yrityksiä ja maatiloja. Eräänlainen tulppa rakentamiselle sivukylille purkaantui, kun Asuntorahaston lainoituksen periaatteita laajennettiin koskemaan myös muualla kuin taajamissa.

Taisipa olla tällä rahoituksella ensimmäisten rakentajien joukossa perhe meidänkin kylältämme. Kun pää oli avattu jatkui rakentaminen parin- kolmen talon vuosivauhtia. Nuorten perheiden tulo kylälle tiesi myös lasten määrän voimakasta kasvua. Ns. Ouluntien suunnalle oli perustettu kylätoimikunta, jossa kaksi ja ajoittain kolmekin kurkijärveläistä oli jäseninä. Vähitellen ajatus oman kyläyhdistyksen perustamisesta kypsyi, ja syyskesällä -88 pidettiin ensimmäinen kyläkokous, jossa keskustelun jälkeen päätettiin herättää henkiin pari vuosikymmentä hiljaiseloa pitänyt maamiesseura.

Toiminta alkoi vilkkaana. Oli aika, jolloin myös syyskokouksessa oli väkeä pirtti täynnä. Vapaaehtoisia löytyi niin johtokuntaan kuin eri toimintatapahtumien järjestämiseen. Yhteisöllisyydestä ja osallisuudesta ei taidettu vielä sillä sanalla yleisesti puhua, mutta se syntyi ja se ilmeni juuri siinä, että toista tuettiin tehtävässään ja yhdessä etsittiin keinoja kyläläisten harrastusten tukemiseen.

Timo Majava