Mökki Kurkijärvellä

Minun tarinani Kurkijärvestä liittyy muistoihin, joiden alku on 70-luvulla. Ja muistot sijoittuvat enimmäkseen isäni kotimaisemiin, Lehtovaaraan.
Tunnesidos on ollut aina, niin kauan kun muistan, Kurkijärven maisemiin. Odotuksen tunne, kun sinne menee ja ikävän tunne, kun sieltä lähtee. Lapsena Kurkijärvelle mentiin perheen voimin viettämään lomaa, alkuun asuntovaunulla, myöhemmin, 80-luvulta lähtien, omalle mökille.
Kesäaika Kurkijärvellä kului nopeasti monenlaisissa leikeissä serkusten kanssa mm. Kirkonrottaa pelaten. Uitiin paljon ilmoista riippumatta, tarvittaessa lämmitettiin saunaa. Kurkijärvellä olen oppinut sukeltamaan silmät auki.
Onkiminen oli myös mieluisaa ja saalistakin tuli lähinnä ahvenen muodossa. Pappa teki meille lapsille omat onget ja koukut kohoineen ostettiin kauppa-autosta, joka pysähtyi Lehtovaaran mäen päälle. Kauppa-autolla käynti oli viikon kohokohta ja sen odottaminen jännittävää.
Heinänteko kuului myös tiiviisti kesän ohjelmaan. Sen parempaa kotikaljaa en ole juonut mitä pellolla juotiin.
Kurkijärvellä olen oppinut soutamaan venettä ja ensimmäiset verkkojen kokemiset olen myös Kurkijärvellä tehnyt.

Aikuisiällä tunneside Kurkijärveen on säilynyt ellei jopa vahvistunutkin oman perheeni ja lasteni kanssa. Edelleen pääsääntöisesti käyn kesäisin, mutta toki muulloinkin on tullut käytyä. Hyvät marjamaastot löytyvät Kukijärveltä.
Metsä ja luonto tulevat lähelle, riittää, kun mökin oven aukaiset. Metsän tuoksut, värit ja äänet.
Kurkijärvi on minun sydämessä aina.

-Merja Väyrynen