Muistoja vanhan kylätalon ajalta

Muutettuamme Kurkijärvelle en ollut vielä vuosiin mukana maamiessseuran toiminnassa milläänlailla. Alkuajalta muistan retket Rokualle ja Leville. Linja-auto oli molemmilla reissuilla täysi ja mukana oli paljon lapsia. Linja-autoa taisi kuljettaa Parkkisenniemen Matti, jolta sujui vitsien kerronta viihdyttäen matkaamme. Levillä nousimme aivan Levitunturin huipulle, kävimme kylpylässä ja paluureissulla pysähdyimme Napapiirillä.
Kylätalon alkuaikoina kylällä oli paljon pieniä lapsia, talolla pidettiin seurakunnan kerhoa monena vuonna, samoin 4H-kerho oli suosittu. Lapsia kävi seurakunnan kerhossa jopa Jokilammilta asti.
Jääkiekkokaukalo oli myös kovassa käytössä, pidettiin jopa jäkiekkokilpailut Maanselän nuoria vastaan, sitä en muista kumpi voitti. Iskulause taisi olla jotain sellaista että; Maanselkä koittaa, Kurkijärvi voittaa.
Hiihtokilpailut olivat myös melkoinen tapahtuma, niihin osallistui iäkkäitäkin ihmisiä. Tarkkuushiihtojakin pidettiin, niissähän ei vauhti ratkaissut vaan tarkoitus hiihtää kahdella kierroksella mahdollisimman sama aika. Lasten kasvaessa ja muuttaessa pois Kurkijärvelta talon käyttö lasten osalta luonnollisesti hiljeni. Pilkkikilpailujakin pidettiin.
Kansalaisopiston kudontapiiriäkin pidettiin monena vuonna. Saimme aikaan hienoja töitä, mattoja, monenlaisia pöytäliinoja, kansallispukukankaita, seinäryijyjä ym. Työmme olivat näytteillä kaupungintalon aulassa, eri kerroksissa. Saatiin hyvää palautettta näyttelystä. Kasvinvärjäyskurssikin oli mielenkiintoinen tapahtuma. Itse keräsimme erilaisia kasveja etukäteen ohjeen mukaan, joissa sitten värjäsimme lankoja. Tuli tosi hienoja värejä lankoihin. Pajukurssikin pidettiin Arjan opastuksella. Myös posliininmaalausta olemme harrastaneet kylätalolla. Kädentaitojen kursseja on siis ollut tosi paljon kylätalollamme menneinä vuosina, olemme saaneet oppia erilaisia hienoja taitoja.
Jumppaakin pidettiin useampana vuotena Hannelen ja Leilan opastamana. Niissäkin oli mukavasti osallistujia.
Tietenkin erilaisia juhlia talolla pidettiin, mm. äitienpäivät.
Vanhan kylätalon loppuaika oli hiljaisempaa toiminnan osalta. Toimintaa viriteltiin taas alkamalla remontoida taloa talkoilla. Talkoissa oli mukavasti porukkaa, tehtiin kuisti, remontoitiin taloa muutenkin, maalaamalla, uusimalla kalusteita kaupungilta saamilla kalusteilla ym. Talo olisi ollut kyttövalmis viimistä saumausta vaille, kunnes tuli perjantai ja 13 pv:n yö, jolloin tuli sai jostain syystä alkunsa ja talo paloi maantasalle lyhyessä ajassa, vieden mennessään satojen talkootuntien työn. Lauantai olisi ollut päivä jolloin olisi vastaanotettu tavaraa Kuusamoon tuleville turvapaikanhakijoille. Se jäi siis toteuttamatta. Näky oli lohduton ja laittoi mielen matalaksi jatkon suhteen. Meni muutama vuosi hiljaiseloa, mutta nyt meillä on hieno talo käytettäväksi erilasiin tapahtumiin.

-Tuula Moilanen