Peräkärryn tuoma

Peräkärryn tuoma Kurkijärveläinen

Minun tarinani Kurkijärvellä alkoi 1970 luvun taitteessa, kun matkustin Oulun kautta Kuusamoon linja-autolla. Kun saavuin Kuusamoon, niin minua odotti Iso-Möttösen kaupan päässä avotraktori peräkärryllä, ja siihen kyytiin asetuin matkatavaroitteni kanssa (sydän täynnä rakkautta) ja sulho ajurin paikalle ja 11 km matka Kurkijärvelle alkoi. Olen siis "Peräkärryn" tuoma Kurkijärveläinen.

Tällä matkalla olen vieläkin n. 50 vuoden jälkeen. Tänne rakensimme oman kodin, mieheni synnyinseudulle. Elämä oli työntäyteistä, vastoinkäymisiäkin enemmän kuin "omaksi tarpeeksi" ylä-, ja alamäkeä, mutta kaikesta ollaan selvitty. Lapsemme kasvoivat täällä ja kukin vuorollaan on muuttaneet pois omaan elämäänsä. Kurkijärvellä vietämme eläkepäiviämme, kalastellen, marjastaen ja kyläläisten kanssa touhuten Kurkijärven maamiesseuran toiminnassa mukana ollen. Täällä on hyvä asua kalaisan järven rannalla.

Näihin maisemiin olen myös minä "peräkärryn" tuoma, kasvattanut pikkuhiljaa juuriani jo kohta 50 vuoden ajan ja hiljalleen ovat juurtuneetkin, sillä täällähän on koti, ystävät ja kyläyhteisö, jonka tunnen omakseni. Täällä on hyvä asua ja elää.

- Heli Kaikkonen