Salmelan rakentaminen
Salmelan rakentaminen alkoi vuonna 1904. Tällöin Jaakko asusteli itseään 20 vuotta vanhemman Kaisa-vaimonsa ja heidän ainoan lapsensa, 29.6.1886 syntyneen Juho Jaakon kanssa Siprulla. Kerrotaan, että Juho Jaakko, jota alettiin kutsua Janneksi, alkoi suivaantua "hyyryläisen" elämään ja jatkuvaan asuinpaikan muuttamiseen. Perhe oli ennättänyt ennen Kurkijärvelle tuloaan asua jo Säkkilänvaarassa ja Noukavaarassa. Ennen Siprua oli jo asuttu Kaikkosessa mistä nykyinen sukunimi on peräisin. Janne ei hyväksynyt alkuunkaan isänsä laiskotteluun viittaavaa elämänasennetta. Niinpä kun Siprun isäntäväki vihjaisi, että menkää tuohon parin kilometrin päässä olevaan Salmelan niemeen ja rakentakaa sinne oma talo, Jannea ei enää pidätellyt mikään.
Elettiin siis kevättä vuonna 1904. Lumet olivat sulaneet lähes kokonaan. Purot solisivat ja Kurkijärvi oli lähes sula. Niinpä eräänä aamuna Janne, 18-vuotias nuorukainen, ilmoitti vanhemmilleen, että nyt lähdetään Siprulta. He kävelivät vähine kantamuksineen Salmelanniemelle. Tärkeimmät kantamukset olivat justeeri, pari kirvestä ja Kaisan hallinnoimat elintarvikkeet. Ohitettiin Toivolan talo ja tultiin sakeaa sekametsää kasvavaan niemeen. Katseltiin kaunista järven selkää ja oltiin hiljaa. Linnut touhusivat kevätpuuhissaan, aurinko paistoi ja onnen tunne valtasi Jannen.
- Isä, eikö olekin kaunis paikka ?
- No joo, kyllähän tämä menettelee.
- Mitä mieltä sinä äiti olet ?
- Kyllä minä Janne olen samaa mieltä kanssasi. Olen jo 61 vuotta vanha ja haluaisin että meillä lopultakin olisi oma koti.
- Vai olet sinä pojan kanssa samaa mieltä. Ei kai sitten auta muu kuin aletaan Jannen kanssa kaatelemaan rakennuspuita.
Katsellaan valmiiksi tuleva talon paikka ja päätetään aloittaa puiden kaato siitä. Ensimmäiseksi kaadettavaksi valitaan iso kuusi. Janne karsii rivakasti sahaamisen haittana olevat oksat. Kaisa katselee iloisena kauempaa, kun miehet kyyristyvät justeerinsa kanssa kuusen tyvelle ja aloittavat sahauksen. Sahausta kestää ehkä minuutin-pari, kun Jaakko suoristaa selkänsä.
- Eiköhän lopeteta. On se talo niin pitkässä kuusessa. Ottaa niin pirusti kylkiinkin. Vaihdetaan taloa ja lähdetään Siprulta.
Jannen maailma mustenee. Hän hyppää isänsä eteen.
- Lemppari ! Tästä niemestä ei lähdetä elävänä - ei kilon paloinakaan !
Kaisa pyyhkii kyyneleitä hameensa helmoihin.
- Lopultakin saatiin meijän perheeseen kurinpitäjä ! Ala sinä Jaakko vain etsimään itsellesi seuraavaa vierasta nurkkaa. Me jäädään Jannen kanssa tänne - Salmelaan.
- Olavi Kaikkonen